Hanna Jokinen
vasemmisto logo
05.07.2022

Oma tupa, oma lupa (jäädä heitteille)!

Suurin osa puolueiden (ja muiden ryhmittymien) aluevaaliehdokkaista vastasi puoltavasti, kun vaalikoneessa kysyttiin, pitäisikö ikäihmisten kotihoidon määrää yhä painottaa. Itseasiassa vain Vasemmistoliitto kallistui sen suuntaan, että idea ei ole hyvä. Olen hyvin hämmentynyt tästä suopeudesta kotihoidon jatkuvaa painottamista kohtaan. Ei sillä, että kotihoito olisi jotenkin huonoa hoitoa tai sen hoitajat ammattitaidottomia.

Suurin osa puolueiden (ja muiden ryhmittymien) aluevaaliehdokkaista vastasi puoltavasti, kun vaalikoneessa kysyttiin, pitäisikö ikäihmisten kotihoidon määrää yhä painottaa. Itseasiassa vain Vasemmistoliitto kallistui sen suuntaan, että idea ei ole hyvä.

Olen hyvin hämmentynyt tästä suopeudesta kotihoidon jatkuvaa painottamista kohtaan. Ei sillä, että kotihoito olisi jotenkin huonoa hoitoa tai sen hoitajat ammattitaidottomia. Päinvastoin, kotihoidossa korostuu hoitajan kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä ja arvioida hoidettavan tilanne kokonaisvaltaisesti. Kaikki tämä pitää tehdä aivan liian usein, aivan liian lyhyessä ajassa.

Syksyllä uutisoitiin lakiehdotuksesta kotihoidon suhteen. Esitys on monin osin tosi kauniisti ajateltu, mutta aika susi jo syntyessään. Vai miltä kuulostaa esimerkiksi ehdotus siitä, että hoitajien tulisi ruokailla hoidettaviensa luona? Eli  suoraa sanoen tehdä töitä myös ruokatauollaan?

Esityksessä kaavailtiin kotihoitoa myös tarjottavaksi ympäri vuorokauden. Tämä varmasti olisi ihan tarpeellinen uudistus, mutta nykyisillä resursseilla aivan mahdoton yhtälö. Ylen uutisen mukaan vain 8%: ssa kunnista ei ollut vuonna 2020 ollenkaan vaikeuksia saada lähihoitajia palkatuksi, luku sairaanhoitajien kohdalla on 13%. Lähes 80%: ssa kunnista oli siis ajoittaisia tai jatkua ongelmia saada palkatuksi riittävästi hoitajia.

Juttelin taannoin nuoren hoitajan kanssa, joka kertoi että hänet oli siirretty kesken iltavuoron laitosmaisesta yksiköstä yhtäkkiä kotihoitoon paikkaamaan. Molemmissa paikoissa oli ollut sijaisen tarve, mutta ilmeisesti kotihoidossa sitten vielä pahempi kun hänet määrättiin yksiköstä toiseen. Hänelle oli laitettu klo 17-22 välillä 15 käyntiä. Kohtuullisessakin tilanteessa käynnit ovat hyvin tiukkoja, saati sitten tällaisessa tilanteessa.

Nykyinen henkilöstömäärä ei ole kotihoidossa riittävä vaadittuun hoidon tasoon nähden. Kotihoidon houkuttelevuutta on pakko saada pian lisättyä, tai muuten saamme yhä useammin lukea sydäntä riipiviä kauhutarinoita lattialla tunteja maanneista kaatuneista vanhuksista, lumihankeen sukkasillaan harhailemaan lähteneistä ja valitettavasti myös heistä joiden käynnit pääsevät vahingossa unohtumaan tai joiden kohdalla sattuu hoitovirhe tai virhe lääkityksen kanssa.

Kukaan kun ei ole yli-ihminen, ei edes hoitaja, vaikka melkoisiin suorituksiin joutuvatkin nykyisellään taipumaan. Jokainen meistä mokaa ennen pitkää kun ruuvia tarpeeksi kiristetään ja työ on kelloa vastaan juoksemista. Hoitajan työssä virhe vaan usein johtaa dramaattisempiin seurauksiin, uhaten jopa jonkun henkeä, toisin kuin jollain muulla alalla.

Myös kotihoidossa pitää palkkaus ja työolot laittaa kiireesti kuntoon, vasta sen jälkeen voidaan edes harkita esim. lakiesityksessä vihjattuja muutoksia.

Jotta kotihoidossa työskentelyä saadaan inhimillisemmäksi, sekä sen veto- ja pitovoimaa nostettua, on tehtävä vahvemmat ja tarkemmat säädökset hoidon laadun parantamiseksi ja työntekijöiden kuormittumisen pienentämiseksi. Tällaisia olisivat mm. selkeä sanktio lain rikkomisesta ja tarkempi lain kirjaus kotihoidossa tarvittavasta henkilökunnan määrästä ja työn organisoimisesta. – Kotihoidon henkilöstöstä tulee säätää vähimmäismitoitus, sitovasti.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer, joka tuntee tarkasti kotihoidon tämän hetken tilanteen, viisaasti ehdottaa, että kotihoidon henkilöstömitoituksen varmistamiseksi THL luo siihen tarkoitetun laskentakaavan. Siihen asti käytetään laatusuosituksesta tuttua kaavaa; kotihoidon henkilöstön vähimmäistarve määräytyy iäkkäille myönnettyjen palvelujen toteuttamiseen tarvittavana työaikana, joka on välitöntä asiakastyötä. Tähän tulee lisäksi lisätä matka-ajat, toimistolla kuluva työaika sekä työehtosopimuksen mukaiset tauot.

Kotihoito, silloin kun sitä saa tehdä riittävin resurssein, turvallisin ja toimivin välinein, tarpeeksi rauhalliseen tahtiin, työnantajan arvostamana, työn vaativuutta vastaavalla palkalla ja työhyvinvointi huomioituna, on mahtavaa työtä. Se antaa hoitajalle vapauden käyttää koko osaamistaan ja antaa mahdollisuuden tehdä työtään vastuullisesti ja itsenäisesti. Se on parhaimmillaan aitoja ja sydäntä lämmittäviä kohtaamisia ja kotihoidon hoitaja on tykätty sekä kovasti odotettu vieras asiakkaiden keskuudessa. Monelle päivän tai viikon ainoa vieras ja kontakti ulkomaailmaan.

Kotihoito voisi olla asiakkaalle parhaimmillaan aito mahdollisuus asua omassa tuvassa, omalla luvalla mahdollisimman kauan. Jopa kuolla rauhallisesti, asianmukaisesti saattohoidettuna, tutun hoitajan läsnä ollessa, omaan sänkyynsä.

Eivät hoitajat hauku itse työtä, silloin kun he puhuvat esimerkiksi halustaan vaihtaa alaa. Useimmiten hoitajat ovat hyvin sitoutuneita työhönsä ja se on juuri sitä mitä he haluavatkin tehdä! Se mitä moititaan on nykyinen tilanne ja sen mahdottomuus. Työtään ei ole mahdollista tehdä hyvin ja siitä kärsivät niin hoidettavat, hoitajat, lähiesimiehet kuin koko alan tulevaisuuskin.

Jos nykyinen meno jatkuu, se on vain ikäihmisten säilytystä kodeissaan enemmän ja vähemmän heitteillä. Ja sitä ei kestä kenenkään hoitajan moraali, sydän eikä ammattietiikka. Kysynpähän vaan kuka ne aina vain kasvavat ikäihmisten joukot hoitaa jatkossa, jos nyt jo työ on täysin kohtuutonta ponnistelua?

 

Kirjoittaja on Hattulalainen lähihoitaja ja Kanta-Hämeessä ehdolla aluevaltuustoon.

Hanna Jokinen

193, Vasemmistoliitto

Takaisin etusivulle