Hanna Jokinen
vasemmisto.fi -sivustolle
vasemmisto logo
03.10.2022

Mitä yhteistä on sotella ja jääkiekolla?

Itse en ole millään tavalla jääkiekossa pätevä enkö osaava, enkä väitä siitä ymmärtäväni mitään. Olen jumahtanut aikaan, jossa HPK:n maalilla hääräsi Kari Rosenberg ja C rinnassa oli MM kisajoukkueessa 60-luvun tuotoksella, eivätkä nykyiset tähdet olleet kaikki vielä edes syntyneet. Sen kuitenkin olen kotikatsomosta käsin ymmärtänyt, että jokaisen ketjun pitää toimia…

Itse en ole millään tavalla jääkiekossa pätevä enkö osaava, enkä väitä siitä ymmärtäväni mitään. Olen jumahtanut aikaan, jossa HPK:n maalilla hääräsi Kari Rosenberg ja C rinnassa oli MM kisajoukkueessa 60-luvun tuotoksella, eivätkä nykyiset tähdet olleet kaikki vielä edes syntyneet.

Sen kuitenkin olen kotikatsomosta käsin ymmärtänyt, että jokaisen ketjun pitää toimia saumattomasti, tai muuten omissa kolisee jos joku ei osaa hommaansa. Jokaisen on osattava pelin säännöt, saatava käyttää omaa osaamistaan kokonaisuudessaan ja huolehdittava vaihdosta toiseen omalle joukkueelle hyvät asemat. Valmennuksen ja joukkueen johdon pitää luoda sellaiset puitteet, että pelaajat voivat keskittyä omaan hommaansa. Itse peliin ja sen kehittämiseen joukkueena. Harvemmin lätkän mm-kisoissa tai olympialaisissa vaaditaan yhtäkkiä keskushyökkääjää hyppäämään veskarin vermeisiin. En ole kuullut  myöskään, että pakkien pestiä tehostettaisiin teettämällä hommat naapurimaan joukkueen pakeilla.

Sama se on sotessa. Jos ketjut potilaan tai asiakkaan ensikontaktista palvelun päättämiseen asti eivät ole yhtenäiset, hyvin johdetut ja resurssoidut, ei voittoja tule sote-alan kentilläkään. Sote-alallakaan ei pitäisi ”luottopakkien” hommia sysätä jonkun muun huoleksi tai olettaa että kyllä ne ”muiden pelipaikkojen hemmot” hoitavat oman työnsä ohella tämän ja tämänkin homman.

Sote-alan hommissa tehostamisen nimissä tehdään joskus aivan päättömiä päätöksiä, silkka rahan kiilto silmissä. Usein näitä kummallisuuksia on helpoin kertoa omasta kokemuksesta. Niin myös tässäkin tapauksessa.

Omassa työelämässäni hoitajana muistan esimerkiksi jossakin johtotasolla keksityn uudistuksen, jolla oli tarkoitus säästää rahaa. Työvuorosuunnittelu päätettiin ottaa pois yksikön omalta osavalta työntekijältä ja antaa täysin ulkopuolisen henkilön tehtäväksi. Puheet olivat muistaakseni silloin suuret, että jatkossa tämä voitaisiin ostaa vallan rekry-firmalta erillisenä palvelu.

Lopputulos tässä kokeilussa oli työyksiköllinen erittäin kiukkuisia ”luottopakkeja” (eli hoitajia), joiden työn ja muutenkin epäsäännöllisen vapaa-ajan yhteensovittaminen kärsi rutkasti, sekä yksikkö jonka toimintaa hankaloitettiin tahtomattaan rutkasti.

Eihän tämä yksikköä millään tapaa tuntematon henkilö esim. ymmärtänyt alkuunkaan, että osastolla tulee olla tiettyinä päivinä enemmän väkeä klo 13-15 välillä kun on lyhytaikaisjaksolaisten kotiutuksia. Kun näille päiville suunniteltiin sitten aamuvuoro lähtemään klo 13 ja sijainen tulemaan iltaan klo 15 niin jäljelle jääneet hoitajat olivat aivan siinä itsessään kurkkuaan myöden hoitaessaan omat ja puuttuvien työkavereidenkin työt.

Minulla on valitettavasti useampikin kokemus myös siitä, kun vastaanoton ajanvaraus on ulkoistettu johonkin aivan muualle keskitetysti kuin missä itse vastaanotto on. Lopputuloksensa on ollut mm. kaksi kertaa se, että minua on odotettu vastaanotolle Helsingin Kampissa vaikka toisella kertaa piti olla soittoaika koronatesti-lähetteen saamiseksi ja toisella kertaa Hämeenlinnan keskustassa aika olkapään tutkimuksiin. Jälkimmäisessä tapauksessa vastaanotolle mennessäni selvisi kuitenkin, että olikin varattu aika Helsinkiin hengitystieinfektioiden hoitoon. Puhelimessa ei myöskään osattu neuvoa vastaanoton sijaintia tai ilmoittautumis-käytäntöjä, koska eihän nyt joku jossain kenties aivan toisella puolella Suomea työtään tekevä voi tuntea paikallisen toimipisteen käytäntöjä.

Itse olen nuori ja suunnilleen perusterve ihminen, mutta eipä sitä lähihoitajan onnettomasta palkasta huvikseen silti heittele rahaa taivaan tuuliin esim. tällaisen turhan 25 kilometrin ajon takia. Vallankaan sitä ei tee muutenkin jo kipeällä olkapäällä alkuunkaan huvikseen.

Silti olen erittäin etuoikeutettu esimerkiksi ikäihmiseen nähden. Jos saman turhan reissun (ja hankalan puhelinrumban) olisi joutunut huonokuuloinen, huonosti rollan kanssa liikkuva seniori tekemään lumisohjossa bussia käytellen olisi tilanne vieläkin kohtuuttomampi. Vallankaan kun edes ajan saadakseen puhelinpalvelussa pitää painaa sitä, tätä ja tuota nappia ja jonottaa pitkään. Takaisinsoittoa voi olla hyvinkin haastavaa odottaa, jos aisteissa tai sorminäppäryydessä on jo iän tai sairauden tuomaa vikaa.

Kun nyt sote-palveluista päättäviä ihmisiä valitaan, on todella tärkeää valita mukaan meitä terveydenhuollon ammattilaisia, jotka voimme kertoa konkreettisesti miten jokin sinällään paperilla hienon kuuloinen muutos tai parannus kentälle aiheuttaa kertautuessaan kaikkien mutkien kautta. Joskus kyseessä on todellinen parannus, joskus mennään päin kanta-hämäläistä Mäntyä niin että pätkähtää. Muutoksia ei kannata tehdä ylimieliseen malliin henkilöstö ohittaen, vaan se kaikki osaaminen sieltä kannattaa kaivaa rakentavassa hengessä esiin. Edelleen me henkilöstö olemme kuitenkin työnantajan tärkein pääoma, emme mikään välttämätön paha.

Digi-aikaa elämme, senhän nyt tietävät jo kaikki, mutta kohtuus kaikessa. Jopa hankaluudessakin. On hyvä löytää TOIMIVIA digitaalisia keinoja, esimerkiksi KHKS:n ajanvarauksen muuttaminen/peruuttaminen nettilomakkeen kautta on todella kätevä tällaiselle nuorehdolle ihmiselle. Silti sekään ei sovi kaikille.

Esim. heikkokuuloisia, täysin kuuroja, puhetta korvaavien kommunikaatiokeinojen käyttäjiä (viittomat, kuvat) tai huonosti suomen kieltä osaavia henkilöitä ei saa unohtaa! Edelleen digi-huumassakin pitää olla ihminen, potilas, asiakas, hoidettava keskiössä. Ei pelkkä raha. Ei ole mitään järkeä ajaa asioita siihen pisteeseen, että yhdessä kohtaa ollaan säästävinään, mutta ajetaankin palvelut niin hankalasti käytettäväksi etteivät ihmiset saa ajoissa apua ja ajautuvat lopulta kalliimpaan erikoissairaanhoitoon tai ”väärään paikkaan” hoitoon.

Itsellenihän kävi esimerkiksi olkapään kanssa niin, että kun aika oli saatava pian, useammastakin syystä, niin työterveyden toimimattoman ajanvarauksen vuoksi päädyin omalle terveysasemalle hoitoon. Tavallaan aivan turhaan, koska asia olisi työterveyden piiriin kuuluvalle ollut aivan oikein hoidattaa työterveydessä. Kunhan se olisi toiminut kuten sen kuuluu. Tapahtuneet mokat eivät myöskään lisää millään tavalla halua seuraavan kerrankaan luottaa työterveyden osaamiseen ja palveluketjuihin.

Otsikon kysymykseen, kaiken tämän pitkän sepustuksen jälkeen. Mitä yhteistä on lätkällä ja sotella? Voittoja saadaan kun koko ketju toimii kuten pitää ja kun sitä johdetaan ammattitaitoisesti, luotettavasti, arvostaen ja kaikkien ketjun jäsenten osaamista täydellä laajuudella hyödyntäen. Muuten omissa soi ja mikälie Ruotsi voittaa. 

 

Kirjoittaja on Hanna Jokinen

Ammatistaan ylpeä lähihoitaja ja kanta-hämäläinen aluevaaliehdokas (vas).

Takaisin etusivulle